EGON KUOLEMA

EGON KUOLEMA

Kuka minä olen? Kysyn. Sieluni kysyy. Olen aina ollut tämä sama. Osa Jumalan valoa ja kipinää. Mutta mihin olen hukannut itseni. Katson itseäni peilistä, enkä ole tunnistaa itseäni. Vain silmistäni loistaa tuo tuttu kipinä. Siellä minä olen, siellä sinä olet, Jumalani. Rakkaus. Ainoa totuus. Mutta minne hukkasin itseni? Mitkä ovat nämä pelon vaatteet päälläni, mitkä ovat nämä egon maskit kasvoillani. Miksi minä valitsin nämä enkä rakkauden ja luottamuksen? Miksi en pysynyt rakkaudessa? Ego lupasi jotakin isompaa, suurempaa täyttymystä. Löysinkö? Löysinkö enempää kuin Jumalan rakkaus minussa? En löytänyt. Jouduin vaan enemmän hukkaan, pelkoon, pimeyteen. Kadotin sinut ja samalla kadotin itseni. Mutta täytyy kadottaa, että voi löytää. Täytyy käydä kaukana, jotta voi nähdä lähelle. Täytyy käydä harhassa ja ulkona, jotta voi löytää sisälle. Omaan itseeni. Kaikki on minussa itsessäni, rakkaus ja valo. Aina ollut. Minussa itsessäni. Miksi siis etsin ulkopuolelta täyttymystä. Loputtomista ihmissuhteista, rahasta, materiasta, vääristä jumalista? Ego janoaa, egon nälällä ei ole loppua. Aina pitää saada jotain enemmän, jotain lisää. Ja mikään ei ole riittävästi. Mikään ei täytä egoa.

Sielu on aina ollut täynnä, täynnä rakkautta ja valoa. Sielu on ollut aina täydellinen. Mitä siis ego lupaa lisää? Mitä voi lisätä enää täydellisyyteen? Kaikki on siis tässä. Sinussa. Päästä irti pyrkimyksistä tulla joksikin paremmaksi tai että olisit jotain enemmän. Et voi olla enempää, koska olet jo täydellisyys. Mutta mikä on tuo tyhjä olo sisälläni? Joka huutaa lisää hyväksyntää ulkopuolelta, jotakin enemmän, jotakin joka täyttäisi tuon tyhjän olon. Se tyhjä olo on se, että olet kadottanut itsesi. Mutta tällä hetkellä, tällä sekunnilla, kun annat luvan, kun päästät Jumalan valon ja rakkauden itseesi, olet täynnä. Pelko vaan pitää kiinni vanhasta tyhjyydestä. Koko tilanne on paradoksi, illuusio. Kuvittelet, että sinun pitäisi olla enemmän tai parempi tai täydempi. Tämä on pelon ja mielen harhaa. Älä ajattele, vaan tunne. Tunne rakkaus ja täyttymys. Pelon ja pimeyden takana on kaikki. Pelkoon olet kadottanut sielusi. Kulje siis pelkosi läpi ja löydä takaisin jumaluuteen, omaan itseesi. Pelon laakso on kuitenkin pimeä ja syvä. Se on kuitenkin vain pimeä ja syvä mielessäsi. Sydämessäsi olet aina rakkaudessa. Pelon ja mielen tilassa et voi nähdä valoa. Näet vain loputonta pimeyttä, tyhjää ja mustaa. Mutta tuossa tyhjyydessäkin on kaikki. Pimeys on valon toinen puoli. Kun kuljet pimeyden laakson läpi, on sielläkin pimeydessä kipinä valoa. Se sinun täytyy löytää sydämesi yhteydellä. Luottamalla ja tuntemalla. Mieli ja järkeily ei auta sinua tällä matkalla. Unohda ne.

Ole läsnä pimeydessä, rakasta myös sitä, kuten rakastat valoa. Älä vihaa pimeitä laaksoja. Miksi vihaisit sitä mikä opettaa sinua, laittaa sinut kasvamaan? Vain pimeydessä voit nähdä valon. Miksi vihaisit sitä? Sinähän olet itse valinnut sen? Olet valinnut katsoa ulkopuolelle itsestäsi. Olet valinnut etsiä täyttymystä ulkoisesta maailmasta. Valinta on ollut sinun. Valinta on nyt myös sinun. Valitsetko valon ja rakkauden, joka on sisälläsi vai egon kutsumana pimeyden ja pelon, joka on ulkoisessa maailmassa? Älä rukoile ulkomaailmasta, että joku pelastaisi sinut. Pelasta itse itsesi. Katso itseäsi peilistä. Mitä näet? Onko kaunis sielusi peitetty pelon, vihan, häpeän ja syyllisyyden alle. Onko kasvoillasi egon maskit? Päätös on sinun. Kannatko noita vielä itsessäsi, vai oletko valmis riisumaan kaiken? Sielu on täysin riisuttu, paljas ja haavoittuva. Mutta tuossa riisutussa tilassa se on täynnä rakkautta ja valoa. Ja vaikka on haavoittuva ei ole ikinä haavoitettavissa.