TUNNEKUKKA

Kuusamon noidan matka

”Heidi…. Heidi…” Kuulen enkelten kutsuvan minua.

”Heidi, on sinun aikasi lähteä takaisin maan päälle.”

”Enkö voisi jäädä vielä taivaaseen, täydellisen rakkauden tilaan” kyselen. Tämä sielu muisti maanpäälliset kokemuksensa; noitavainot ja roviolla polttamisen, rakkauden menetyksen, kaikki vastoinkäymiset ja kivut.

Tämän vuoksi maan päälle siirtyminen ei paljon houkuttanut.

”Tiedäthän maapallon tilanteen. Maassa kasvaa ihmisten paha olo. Liian paljon pelkoa ja vihaa sekä sotia. Ihmiset ovat sulkeneet sydämensä ja rakkauden. Tiedäthän, että harva ihminen kuuntelee enkelinsä viestejä. Sulkee korvansa ja silmänsä. Me emme voi auttaa tarpeeksi ihmisiä enkeleinä, ihmiset eivät kuule meitä. Sinun Heidi täytyy lähteä maanpäälle opettamaan tunteita; rakkautta, anteeksiantoa ja rauhaa. Olet ollut maan päällä niin monesti, että tiedät jo niin paljon. Siksi sinun aikasi on palata. Mutta älä huoli, et ole yksin. Olemme aina sinun tukenasi, muista vaan pyytää meidän apua. Saat myös sielunsiskosi ja –veljesi maan päälle mukaan. Tunnistat heidät kyllä. Ja yksi asia vielä. Kun olet saanut työsi maassa hyvin käyntiin ja opit ennen kaikkea rakastamaan itseäsi, saat pariksesi sielunparisi. Yhdistytte toisiinne; feminiini ja maskuliinienergia löytää tasapainon. Ja yhdessä jatkatte työtänne maan päällä.”

Ja näin tämä sielu myöntyi ehdotukseen ja alkoi valmistautumaan maan päällisen matkaansa tietäen, että maan päälle synnyttyään hän kulkisi unohduksen verhon läpi ja unohtaisi enkeleiden ja sielunperheensä kanssa taivaassa käydyt keskustelut. Tyttö valitsi tarkkaan vanhempansa, jotka tukisivat hänen sielunkasvuaan maan päällä. Tuleva tehtävä vaatisi myös kipeitä oppiläksyjä. Kaikkeen oli tarkka suunnitelma. Ja niin tuo pieni mustahiuksinen tyttö syntyi ihmishahmoon Suomen kylmään Pohjolaan, pimeimpään ja kylmimpään aikaan. Kuusamo sopi myös lapsuuden asuinsijaksi, olihan siellä vahva noitaperimä. Tyttö syntyi sukuun, missä kädentaidot kulkivat perimänlahjana. Matkustaminen eri maailmankerrosten välillä oli myös tuttua.

Lapsi kasvoi. Paljon mietiskeli huoneessaan yksin. Katseli taivaalle sekä mietti kuolemaa ja syntymää, syntyjä syviä. Ihmetteli jo lapsena syvää tietämystä asioista. Ei tämä tyttö tarvinnut sanoja, hän luki silloin jo ihmisten energioita. Hän sai oikeat oppiläksyt kotoaan ja lähti suureen maailmaan opiskelemaan kätilöksi.

Olihan isoäitiltä jo verenperintönä tullut tämä kiinnostus. Matkan varrella syntyi neljä lasta. Oikein mestariopettajia tämän naisen elämässä, mutta sitä ei Heidi osannut aluksi vielä ymmärtää. Silmät alkoivat avautumaan näiden herkkien lasten myötä. He kertoivat ihmeellisiä tarinoita ja tapahtumia mitä heidän elämässään tapahtui. Tässä vaiheessa Heidi koki ensimmäisen herätyksen. Ehkäpä kaikki ei ollutkaan tässä ihan silmien edessä. Ehkä on suurempi, näkymätön maailma ihan lähellä.

Elämä kuljetti läpi erilaisten kokemusten. Paljon kipeitäkin kokemuksia oli matkalla. Ei löytynyt sitä elämän prinssiä miehestä numero yksi. Eikä kyllä siitä toisestakaan. Toisen liiton aikana syntyi kuitenkin vielä yksi valon lapsi opettamaan puhdasta rakkautta. Toisen eron jälkeen Heidi katseli taas taivaalle. Mietti, miksi elämä on niin vaikeaa, vaikka yrittää kaikkensa. Paljon miksi kysymyksiä ja niihin hän halusi vastaukset. Kipu ja tyhjyyden tunne kasvoi elämässä niin suureksi, että täytyi alkaa etsimään vastauksia jostain muualta, kuin mitä aikaisemmin.

Oli paljon yksinäisiä hetkiä, pimeyttä, omien varjojen ja kipujen kohtaamista sekä tiedon hakemista. Sielun matka kulki pimeän laakson läpi. Välillä oli vaikeaa löytää pimeydessä seuraavaa askelta, mutta sydämessä tämä sielu tiesi, että valo vielä nousee. Sydämen tietoisuus kuljetti oikeaan suuntaan. Ja löytyi rauha, valo, ilo ja rakkaus. Ihan kaikki löytyi itsestä. Näiden kaikkien oppiläksyjen ja elämäntapahtumien jälkeen syntyi suuri halua palvella muita ihmisiä. Alettiin olemaan elämäntehtävän alkujuurilla. Tästä kaikesta syntyi TunneKukka. Matka on kuitenkin vasta alussa. Tule sinäkin osaksi tätä matkaa ja etsimään elämäntehtävääsi sekä rakkautta, ennen kaikkea itsestäsi. Minä olen matkallasi oppaana.